Aloitan kertomuksen aivan alusta. Tiistaina 11.8.2009 vein Sissin eläinlääkäriin, koska sen juoksussa oli katkoja. Eläinlääkäri tutki Sissin ja totesi sen kohdun olevan tulehtunut. Sissi sai antibiootti kuurin ( Synulox) ja leikkausajan perjantaille kohdun poistoon. Eläinlääkäri kertoi ettei pelkkä lääkitys yleensä auta ja usein koira jolla on kohtutulehdus saa sen uudelleen ellei siis kohtua poistettaisi. Leikkausriskinä kerrotiin nukutuksen olevan suurin.

Koetti perjantai 14.8.2009. Meillä oli aika leikkaukseen klo.11.45. Leikkaus ei alkanut vielä silloin, koska lääkäri oli hiukan myöhässä. Minulle kerrottiin leikkauksen kestävän n.2h ja sanoivat soittavansa kun Sissi on viety heräämöön. Katsoin lääkäristä lähtiessä että klo. oli n.12.30. Kello lähestyi 14.30, kun aloin jo huolestua, soittoa ei ollut kuulunut. Ajoin eläinlääkäriin ja huikkasin hoitajalle etä en malttanut enään odottaa kotona. Odotin siis leikkauksen loppuvan odotustilassa. N.Klo.15 hoitaja sanoi että leikkaus on loppunut ja kohta pääset Sissin luo kun se on siiretty heräämöön. Mielessä pyöri, että onkohan kaikki mennyt hyvin. En tosin ole koskaan kuullut kohdunpoiston epäonnistuvan. Lopun viimein pääsin Sissin luo. Sissi heilutti häntää ja nosti päätään, mutta makoili vielä. Yritin neitiä vähän herätellä. Hoitaja kävi kertomassa leikkauksesta ja antoi hoito-ohjeet haavalle. Samoin leikkaava lääkäri kävi kertomassa,  että leikkaus on sujunut hyvin ja kertasi hoito-ohjeet. Meni aikaa kun eräs toinen eläinlääkäri totesi että vieläkö olette täällä. Jutteli SIssille mukavia ja totesi että nyt kyllä näyttelet. Sen jalat ei tuntunut pitävän. Lääkäri haki kärryt ja ne kun Sissi huomasi sai se nopeasti jalat alleen. Hiukan hoiperrellen Sissi käveli autolle. Tässä kohtaa tunsin pientä riemua, että pahin riski on takana ja tästä alkaa meidän uusi elämä. Sissi oli minulle selkeäsiti loukkaantunut ja katsoi mua sellaisella ilmeellä et pirun akka kun veit mut tollaseen leikkaukseen. Yritin Sissille kertoa, että aivan omaksi parhaaksesi sen olen tehnyt. Se ei tainnut uskoa tai ei ymmärtänyt. Sissille ei oikein ruoka maittanut illalla ja se oli hiukan kipeä, aivan kuten hoitaja ja lääkäri ennusti. Valvoin Sissiä pitkin yötä, joitain pätkiä torkkuen.

15.8.2009 Heräsin torkuilta klo.6.30 ja Sissi näytti oikein hyvinvoivalta, olin iloinen. Sissi kävi pissalla ja kakalla iloisesti. Reissu oli lyhyt, koska niin määrätään hoito-ohjeissa. Ruoka ei Sissille maittanut, vesi kyllä. Olin iloinen että se joi ja ajattelin että se syö kun on nälkä. Sissi on ollut aina aika huono syömään, joten tuo oikuttelu ei ihmetyttänyt. Annoin Sissille päivällä Rimadylin, kun ohjeissa luki että tarvittaessa. Huomasin, että sillä oli hiukan kipuja. Saimme Rimadyliä neljäksi päiväksi, koska koira voi niitä tarvita kipuilun takia. Niin ja Synulox kuuria jatkettiin vielä 10pvä. En ollut saanut Sissiä syömään joten annoin sille ruokahalun kiihdyttämiseksi hunajaa, janoa se tuntui kiihdyttävän ja Sissi joikin aikalailla. Sitten tapahtui jotain jota en olisi koskaan halunnut kokea. Sissi ei suostunut nousemaan enään. Soitin päivystävälle eläinlääkärille klo.18.03. EI muuta kuin koira autoon ja kiireen vilkkaan vastaanotolle. Sissille laitettiin tippa. Ensimmäistä tippaa laitettaessa otti lääkäri Sissistä verikokeen. Tippa pussi kuitenkin meni nopeasti ja laitettiin toinen tippapussi. Sissin kuume mitattiin, ei kuumetta. Verikoetuloksen tulivat ja niistä näkyi että Sissillä oli tulehdusarvot voimakkaasti koholla. Lääkäri epäili, että Sissillä oli vatsaontelon tulehdus ja antoi välittömästi antibioottia suoraan suoneen sekä laittoi Sissille toiseen tassuun kanyylin ja tippaan 4minuutiksi. Antibiootin aikana Sissi sain kipukouristuksen. Rauhoittelin Sissiä, että kaikki menee hyvin ja kohta päästään kotiin ja kaikki on hyvin. En tuolloin ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Lääkärin sanat olivat kuin märkä rätti vasten kasvoja " ennuste on huono" Siinä vasta todella tajusin mitä on tekeillä. Sissin vatsa ultrattiin ja siinä todettiin, että sen vatsaontelossa oli runsaasti nestettä. Kysyin lääkäriltä että kait se tulee kuntoon, pieni toive kun sisällä tietenkin kyti. Siihen vastauksena sain että näyttää nyt todella pahalta. Lähdin hetkeksi huoneesta itkien ja lääkäri otti sillä välin vatsaontelosta neulalla näytteen. Tulin hetimiten takaisin ja lääkäri sanoi että Sissin vatsassa on todella paljon nestettä ja se sisältää paljon verta!!!!Kysyin, että miten se voi olla mahdollista. Hän ei osannut sanoa, kun että sinne vuotaa jostain tai sitten jotain oli revennyt. EN todella voinut ymmärtää enkä uskoa tapahtumaa todeksi. EIhän näin voi käydä?!? Ei SIssille eikä mulle!!!??!! Eläinlääkäri mukaan mitään ei voida enään tehdä ja SIssin tila huononi. Lopulta oli päätös tehtävä, en halua että rakas ystäväni kituisi. Lääkäri totesi, että tilanne on niin huono eikä mitään muuta enään ole tehtävissä. Näin siis päätöksenä toivottoman ennusteen (kuten lääkäri sanoi ja kirjoitti) vuoksi päädyttiin eutanasiaan. Tätä en kertakaikkiaan voinut uskoa todeksi. Olin todella shokissa!! Olin Sissin vierellä viimeiseen hengenvetoon asti. Yritin pysyä vahvana ja rauhoitella Sissiä.  Kotiin päästyäni Usko alkoi etsiä ystäväänsä. EIhän sitä löytynyt, ei tietenkään! Usko ilmeisesti tiesi mitä oli tapahtunut ja loukkaantui minulle. EI tullut pyynnöstä huolimatta luokseni eikä halunnut että kosken häneen. Luojan kiitos minulla on ystäviä. Juttelin ja itkin puhelimessa n.klo.2 asti. Kiitos siitä kuuluu Rikille, Virpille, Tiialle, Armille sekä kaikille joiden kanssa olen asiasta puhunut. Kiitos todella että olette tukenut tänä aikana ja tuette varmasti vielä jatkossakin, sillä surutyö ei todellakaan ole ohi. Tajusin myös, että tämä samainen kuolinpäivä oli tuttu! Tara, jonka tarinan löytää kotisivuiltani kuoli myös 15.8. Musta tämä on jo suoranaista vittuilua ja kohtalon ivaa!!!!

16.8.2009 helvetti jatkui. En ollut nukkunut kunnolla koko yönä. Heräsin vähän väliä ja kävin etsimässä Sissiä. SItä ei löytynyt! Kerran herättyäni luulin Sissin olevan mun vieressä sohvalla, nappasin siitä kiinni ja luulin että kaikki oli ollut vaan hirveetä painajaista. Napattuani "Sissiä" tajusin sen olevan sohvatyyny, järkytys oli suuri. Kerran unesta heräsin Sissin haukkuun ja kävin katsomassa missä se oikein oli, ei missään. Lopulta aamulla nousin surun, vihan, pettymyksen tunteeseen. En oikein saanut ajatuksiani millään kasaan. Mietin vaan tapahtumia, enkä voinut niiden olevan tosia. Taisin yhä olla jonkilaisessa Shokissa. Kävin asiaa läpi uudelleen ja uudelleen, syytin itseäni tapahtumasta, samalla lääkäreitä. Yritin vaan kerrata lauantaita, ihan kaikkea en kuitenkaan muista. Juttelin jälleen ystävieni kanssa. Lopulta mun oli pakko päästä pois tästä talosta, kun ei itkulla ja ajatusten sekalaisuudella ollut enään mitään rajaa. Ajoin Virpin luona käymään Uskon kanssa. Olipa mukava nähdä ja käydä syömässä, sillä en ollut syönyt Sissin leikkauksen jälkeen. Käynti Virpillä sai pääkoppaani hiukan järjestykseen, toki ystävieni avustuksella. Tajusin, että näin ei oikeasti voinut käydä tai ei saa käydä. Siksi pääti että menen heti maanantaina keskustelemaan leikkaavan lääkärin kanssa ja hän saa selvittää minulle miten tämä on mahdollista ja miksi???

17.8. Yö oli edelleen todella levoton, uni oli pätkittäistä. Havahduin lopulta hereille kunnolla klo. 8 aikaan. Luulin, että olin jo myöhässä, sillä halusin heti aamulla mennä selvittämään asiaa leikkaavan lääkärin luokse. Käytiin Uskon kanssa lenkillä ja annoin vähän aamupalaa pojalle. Ruoka maistui, kuten aina. Usko autoon ja menoksi!! Eläinlääkärin oven edessä alkoi sydän hakata ja viha nousi pintaan. Samalla musta tuntuin jotenkin pelokkaalta ja pettyneeltä. Avasin reippaasti oven ja painatin vastaanottotiskille. Hoitajalta kysyin leikkaavaa lääkäriä, mutta hän ei ollut paikalla, oli tulossa iltavuoroon. Kysyi mitä asia koski, siinä kohtaa en pystynyt itkuani pidätellä ja tokaisin että sen perjantaina leikkaama koira on nyt kuollut. Sain tietää, että lääkäri tulisi töihin klo.13 ja hoitaja lupasi ottaa yhteyttä lääkäriin tulisiko hän juttelemaan kanssani enne työvuoroa, koska en suostunut puhelin keskusteluun vaan musta tälläset asiat hoidetaan kasvotusten. Hoitaja lupasi soittaa minulle kun saa tietää miten lääkärille sopisi. Soitto tulikin aika pian kotiin päästyäni, ajaksi sovittiin klo.13.15. Aika ei meinannut millään kulua, onneksi Saana tuli kylään. Viimein tuli aika lähteä. Olin paikalla varttia ennen tapaamista. Hoitaja huikkasi että odota siinä sua tullaan hakemaan. Sen jälkeen näin kuinka hoitajat katsoivat minua alta kulmien sanomatta mitään. Olin toki vihainen, pelokas ja äärettömän surullinen sekä pettynyt. Lopulta lääkäri vinkkasi minut mukaansa. Olin jo suunnitellut kuinka aloittaisin keskustelun. No, mun suunnitelmien mukaan se ei mennyt. Lääkäri kertoi olevansa äärettömän pahoillaan tapahtumasta, johon tokaisin ajattelematta mitään että ei paljoo auta. Lääkäri kertoin kuinka oli useasti tarkastanut ettei vuotoja jäänyt ja kuinka leikkaus oli sujunut kaikinpuoli hyvin. Mun oli vaikea uskoa sitä! Juttelin hänen kanssaan yllättävän hyvässä hengessä. Lääkäri kertoi, että oli tehnyt todella monia vastaavia leikkauksia eikä koskaan ollut tapahtunut mitään eikä ollut kuullutkaan tämmöisestä. Samalla hän sanoi ettei tälläistä saisi tapahtua ja kuinka hän ei voisi kuvitella omalle koiralle mitään tällästä. Yhdessä asiassa todella olin samaa mieltä TÄLLÄISTÄ EI SAISI EIKÄ SAA TAPAHTUA!!! Toisaalta keskustelu oli aika turha, pelkkiä arvailuja, enkä saanut kysymyksiini vastauksia, Miksi? miten näin voi käydä? Näytin hänelle myös paperin päivystyskäynnistä. Hän halusi keskustella myös sielä hoitavan lääkärin kanssa. Hän lupasi myös soittaa ko keskukseen että he hoitavat SIssin eviraan tutkittavaksi, ettei minun tarvitse mennä sitä pakkaamaan. Hän lupasi soittaa minulle kun oli sopinut asiasta. Kello läheni kuutta, mutta soittoa ei tullut, joten soitin lääkäriasemalle ja kysyin oliko minut unohdettu. Hoitaja lupasi muistuttaa lääkäriä asiasta. Vartin päästä soi puhelin ja lääkäri soitti ja kertoi että oli soittanut heti lähdettyäni asemalta ja sopinut asian niin ettei minun tarvitse mennä Sissiä laittamaan matkahuoltoon.

Nyt odotamme avauksen tuloksia. Mikään ei SIssiä takaisin tuo se on selvä, mutta vähintä mitä voin tehdä on selvittää mitä HELVETTIÄ on oikein tapahtunut. Mielestäni olen siihen myös täysin oikeutettu!!! Mikään ei mamin omaa korvaa ja ikävä on aivan mielettömän suuri ei vaan minulla vaan myös sen parhaalla ystävällä Uskolla!! EN todellakaan tiedä kuinka tästä selviämme. Kaikki kliseet voi heittää roskiin, ne ei auta nyt ollenkaan. Teksti on niin yksityiskohtainen kuin muista ja saattaa olla sekavaa luettavaa, kuvastaa tämän hetken tilaa. Tämän kirjoittaminen on myös erittäin tuskallista, mutta haluan kertoa koko tarinan, kaiken mitä muista ihan varoittavana esimerkkinä muille!!! Tälläistä en todellakaan sua kenenkään kohdalle osuvan!!! Tämä saattaa myös auttaa minua surutyössä, en tiedä.  Voi SIssi, sua on niin kova ikävä!!!! Me niin sua kaivataan. Talo tuntuu jotenkin todella tyhjältä ilman mamin omaa!!! Tästä täytyy vaan yrittää ponnistaa, ei auta!! Ehkä se joskus helpottaa, tai pakko helpottaa muuten mun tuleva osoite on Pitkäniemi!!!

Olkaa iloisia siitä mitä on ja muistakaa, että tämä voi olla se viimeinen päivä!!